En enää hirveästi jaksa facebookin mamma yms. ryhmissä liikkua kun tuntuu että joukossa tyhmyys tiivistyy. Hyvät naurut tai kilarit saa vaikka vilkaisemalla Äitylit ryhmää.

Eilen sitten jostain syystä ilmoituksiin oli tullut keskustelu turvaistuimista eräässä isohkosta ryhmässä, johon kuuluu niin isiä kuin äitejäkin. Joku äiti oli aloittanut keskustelun lasten kuljettamisesta autossa kasvot menosuuntaan ja oli ottanut kuvakaappauksen jonkun toisen lapsesta istumassa autossa (keskustelusta joka oli poistettu). Itse koin tämän todella törkeänä. Keskustelun olisi voinut aloittaa aivan hyvin ilman kuvaa ja tuntui suoranaiselta hyökkäykseltä kuvan lapsen äitiä kohtaan. Toki itse asiasta eli turvaistuimista ja lapsen turvallisuudesta saa olla erimieltä, mutta keskustelua täytyy aikuisten ihmisten osata käydä sivistyneesti.

Itseäni jaksaa ärsyttää ja ihmetyttää nimenomaan joidenkin äitien ja aika monienkin into puuttua toisten vanhempien tekemisiin. Jos nyt näkee suoranaisesti näkee että toisen lapsi on suorassa hengenvaarassa niin toki pitää puuttua, mutta ei se ole muiden vanhempien asia kritisoida tai edes valistaa jos joku antaa purkkiruokaa, kuljettaa lapsia palkki-istuimessa, antaa korviketta jne. Itse en usko että lapsi niistä kärsii ja se mikä on tämän päivän tieto voi olla huomenna jo vanhentunutta...puoleen jos toiseen. Jos joku oikeasti (!) kysyy, neuvoa niin toki faktoihin perustuen sitä voi antaa, mutta jos joku kysyy neuvoa eri korvikkeista, ei ole kenenkään imettävän asia rynnätä kertomaan kuinka paljon parempaa rintamaito on. Se on todella loukkaavaa ja erityisesti esikoisen äidit ovat epävarmoja itsestään ja saattavat ottaa tunnontuskia toisten "letkautuksista".

Kuten rivienvälistä saattaa lukeakin niin meillä lapset ovat saaneet korviketta, syöneet purkkiruokaa ja istuvat palkki-istuimissa ja ovat erittäin terveitä. Ja voin sanoa että pastöroimatonta maitoa eivät tule saamaan ja näen itse sen paljon vaarallisemmaksi kun minkään edellä mainitun ;)

 

 

Tähän loppuun laitan joskus aloittamani kirjoituksen mutta jäi tällöin julkaisematta. Vähän samaa aihetta liippaa

Ilalla seurasin sivusta kun eräs yksityisyrittäjä joutui yleisen myllytyksen kohteeksi facebookissa. Tyytymättömän asiakkaan julkaisema kirjoitus alkoi levitä verkossa. 12 tunnissa yli 700 jakoa ja yrittäjän facebook sivuilla lukematon määrä kommentteja. Yrittäjä itse reagoi estämällä kritisoijia ja poistamalla kommentteja, joka tietenkin vain voimistaa liekkejä. Liekö tämä kyseisen pienen yksityisyrittäjän liiketoiminnan loppu? 

Facebookin joukkovoima on valtava, jos joku juttu vain ottaa tulta allensa. Tänä vuonna muistan ainakin Teri Niitin imetyskohun. Niitti pyysi julkaisuaan myöhemmin anteeksi, mutta negatiivisen palautteen takia vai oikeasti mieltänsä muuttaneena?

Omasta mielestäni Somen voima on pelottavaa. Kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa ilman että faktoja tarkastetaan. Muutama viikko sitten muistan nähneeni netissä levityksessä julkaisun jossa kolmea tummaihoisia miehiä syytettiin naisen ahdistelusta keskellä päivää kadulla kun suomalainen "sankari" meni väliin näyttämään närhen munat. Oliko tämä tarina totta? En tiedä, mutta sitä jaettiin valtavasti (yli 3600 jakoa). 

Julkisten jakojen lisäksi facebookin ryhmissä käydään jatkuvasti jonkun yksittäisen kimppuun. Tulee niin mieleen yläasteajat, jossa valittiin silmätikku, jota vastaan hyökättiin koulun kingien voimalla ja suuri enemmistö katselee sivusta. Monesti varmaan silmätikuksi joutuneessakin on vikaa, mutta onko joukkohyökkäys oikeutettua? Ainakin naiset harrastavat tätä ihan viihde mielessäkin. Faktoihin ei perehdytä eikä edes kuunnella vastakkaista mielipidettä. On vain hauska heittää joku oma letkautus väliin. Osa varmaan pystyy sivuuttamaan nämä joukkohyökkäykset olan kohautuksella, mutta pystyvätkö kaikki?

Vaikka et itse käyttäisikään facebookkia, ei se tarkoita että sinua tai elinkeinoasi kohtaan ei pystyttäisi kritisoimaan siellä. Facebookissa jaetaan mm. autojen rekkareita. Entäs jos sinulla oli huono päivä ja satuit ajotyylilläsi ärsyttämään jotain, joka ottaa kuvan ja levittää sen koko maailmalle? Tai ammatissasi ärsytät asiakasta? Tai oikeastaan ihan missä tahansa ihan missä tilanteessa vaan.....Itseäni ainakin mietityttää ja pelottaakin. Yhtenä päivänä huomaatkin olevasi facebookin noitaroviossa.

 

 

 

 

Jahas, jahas, eipä sitä meinaa ehtiä kirjoitellakaan kun illat menee kotitöitä tehdessä ja nyt pitäs kevätkukatkin istuttaa. Aloitin kirjoituksen hyvistä lahjoista pienille lapsille, mutta siitä alkoikin muodostua sellainen romaani että en saanut sitäkään ulos. 

Yksi asia josta tahdon valittaa ja valistaa on kirppismyyminen. 

En vaan voi käsittää mikä idea on tuoda kirppikselle loppuun kulutettuja lastenvaatteita, jotka on joko ihan nukkaisia, reikäisiä tai tahraisia. Ne on joko ilmais- tai roskiskamaa. Enkä tarkoita nyt mitään pikkutahroja vaan ihan kunnon tahroja. Itsekin ostelen pikkutahraisia merkkivaatteita ja saan aika hyvin monesta tahrat lähtemäänkin. Tuollaiset huonokuntoiset vaatteet vaan antaa pöydästä huonon kuvan ja saa ihmiset siirtymään seuraavaan, vaikka joukossa saattaisi olla helmiäkin. Itse kävin viimeksi noin 20 bodyn pinon läpi a noin 1 € /kpl. Kaikissa jotain vikaa paitsi YHDESSÄ :D Siinä kohtasi hinta ja laatu. Muut olivat aivan ylihinnoiteltua. Jos nyt sitten haluaa näitä töhryvaatteita tuoda kirppikselle on reilua kirjoittaa lappuun mitä vikaa tuotteessa on tai laittaa vaikka koriin jossa lukee "pikkuvikaisia vaatteita halvalla". Ei niitä kannata paraatipaikalle laittaa ja vielä ylihinnoiteltuna.

Sitten toinen asia joka ärsyttää liittyy edelliseen niin likaisten vaatteiden ja tavaroiden tuominen kirppikselle. Oikeastaan se on minusta jo asiakkaan halventamista. Ei ole mukava saada yht'äkkiä jotain mukavaa yllätystä käteensä. Aika äkkiä tulee tälläinen pöytä jätettyä. Vaikka olisi kuinka edullista niin tulee mieleen että mitäköhän yökötyksiä vaatteiden mukana tulee kotiin -ties vaikka vaatetuholaisia. Pitääkö tässä myyjä jotenkin asiakasta alempi arvoisena kun ei edes jaksa pestä vaatteita ja siistiä tuotteita myyntiin?

Ja toki ylihinnoittelu ärsyttää. Tosi asia on että äitiyspakkauksen toppapuvusta ei saa ainakaan täällä päin edes 6 euroa saati enempää vaikka olisi kuinka käyttämätön. Sitten jos tämä toppis on vielä 10 vuotta vanha niin epäilen että välttämättä ei edes ilmaiseksi olisi ottajia. Itse olen ainakin nähnyt fb:n kirppiksillä annettavan näitä pukuja ja ottajia ei ole ollut yhtään. Hyviä pukujahan ne on, mutta uskon että niitä osataan arvostaa enemmän esim. Itä-Euroopan avustuskeräyksissä. Samoin muut äitiyspakkauksen vaatteet eivät ole, täällä päin ainakaan, suosittuja. Liekö nämä uudet pakkaukset parempia.

Lastenvaatteiden merkeistä pieni sananen. Siis siitä näkökulmasta miten niitä ihmiset käytettyinä ostavat. Markettien kuten Citymarket ja Prisma merkit eivät ole suosittuja. Lindexin vaatteet menevät paremmin vaikka uutena saman hintaisia ovatkin tai jopa halvempia. Itse ostelen Lindexin- 70 % aletangoista 3 eurolla vauvojen vaatteita ja niistä maksetaan käytettynäkin hyvin. Prismassa taas en ole nähnyt koskaan kuin -50 % lappuja ja jälleenmyyntiarvo on pienempi. Markettivaatteiden ihan max. käytetyn hinta on joku pari euroa, mutta olen nähnyt että edes hyväkuntoisetkaan eivät ole menneet kaupaksi 25-50 centilläkään. Lindexin hyväkuntoisista vaatteista taas voi pyytää hyvin 1-2 €. Tai ehkä uudenveroisesta jopa enemmän. Ei niitä Lindexin nukkavieruja silti tarvitse viedä myyntiin, vaikka olisikin Bamseakin ;) 

Merkkivaatteet ovat sitten vielä tietenkin asia erikseen. Näissäkin on trendejä mikä milloinkin on pinnalla. Kaikki merkit eivät ole yhtä suosittuja, vaikka osto hinta olisikin sama. Tämäkin aika selvää sanomattakin.

Me&I:n suosio on minusta hiipunut todella paljon vuoden sisään. Mitä itse fb kirppiksiä seuraan niin huonommin tuntuu kauppa käyvät ja myyjät eivät haluaisi hintojakaan tiputtaa. Tämä on oma subjektiivinen näkemykseni mutta Nosh tuntuu kasvattavan suosiotaan ja mikäs siinä kun kotimaista yritystä tukee, joka puheidensa mukaan ottaa myös työolot ja ympäristöasiat huomioon. Molempien merkkejen tuotteita kuitenkin katsotaan esim. Huudossa paljon. Näen siis kun myyn näitä tuotteita ja aina on ostajakin loppujen lopuksi löytynyt vaikka joskus on pitänyt hintoja viilata.

Sanoisin kuitenkin että ei kannata enää pyytää samoja hintoja me&i:sta kun vielä pari vuotta sitten jos haluaa tuotteensa myydyksi. Toki jos tilaa on, niin voi niitä säilöä maailman tappiinkin asti kuten jotkut myyjät tuntuvat tekevän :D.

Tästäkin tuntuu muodostuvan kunnon romaani joten parempi lopettaa nyt ja jatkaa saarnaamista myöhemmin :)

Facebook on täynnä äitien ryhmiä. Tunnetuin lienee Äitylit. Sitten löytyy Vauva vuosi sitä ja tätä ryhmiä. Syysmammat, Kesämammat. Kantoliinailijoita, Sormiruokailijoita, Kestovaippailijoita. Helsingin äidit, Tampereen äidit jne. jne. Sitä vaan helposti vertaa niissä itseänsä muihin ja syyllistyy milloin mistäkin. 

Itselleni vaikein paikka on ollut imetys. Kumpaakin lasta osittaisimetin kunnes en vain saanut heitä rinnalle. Ensimmäistä lasta imetin kolme-neljä kuukautta ja toista puoli vuotta. Itselleni oli täysi yllätys joidenkin imettävien äitien kritiikki imettämättömyyttä kohtaan. Enkä ole kokemusteni kanssa yksin. Toiset imettävät jakavat auliisti neuvojaan vaikka heiltä ei ole kysytty ja toiset kohdistavat suoraa kritiikkiä. En ymmärrä miksi toisten äitien imettäminen kiinnostaa niin paljon ulkopuolisia? Kyseessä ei kuitenkaan ole lapsen vahingoittamista vaan ruuan tarjoamista. Voin sanoa että suurin osa imetettämisessä epäonnistuneista kokee huonoa omaatuntoa muutenkin ja olisivat halunneet ruokkia lastansa imettämällä. Ulkopuolelta tulevat hyvääkin tarkoittavat neuvot tuntuvat pahalta. Toki jos neuvoa kysytään suoraan niin sitä voi antaa. Jättäkää tälläiset lausahdukset kuin "rintaruoka on lapsen parasta ravintoa" ja "kyllä maito riittää kun vaan jaksaa imettää" sanomatta. Niillä ei ole mitään arvoa! Toisten imettämättä jättäminen ei ole teidän asianne! Lapsi kasvaa kyllä korvikkeellakin. Esimerkiksi Ranskassa imettäminen on harvinaista.

En ole missään tapauksessa imetysvastainen ja olisin halunnut imettää omia lapsiani ainakin vuoden ikään saakka. Olisin mielelläni ollut se äiti joka ottaa luonnollisesti rinnan esille kun vauvalle tulee nälkä oli sitten missä tahansa. Jos lisää lapsia siunaantuu aion heidän kanssaan yrittää mettämistä entistäkin uutterammin. 

Tukea imetykseen saa facebookissa esimerkiksi ryhmästä "Imetyksen tuki ry". Osittaisimettäjille löytyy "Osittaisimettäjät" ryhmä. Tukea korvikkeäideille löytyy mm. ryhmästä "Korvikemutsit".

Jos haluat kommentoida niin en kaipaa imetystietoutta enkä aio tässä sen enempää selitellä omaa imetystaipalettani :)

 

 

 

 

 

 

Ensimmäinen kirjoitus ja toivottavasti jatkoa seuraa pitkään. Olen joskun aikoinani kirjoitellut blogeja sen hetkisestä elämäntilanteestani. Niiden kirjoittaminen on vähitellen hiipunut samoin kun elämä muuttunut. 

Nyt olen äiti. Ja ennen kaikkea äiti. Ensimmäisen lapsen äidiksi päädyin suunnittematta, mutta mikään ei ole ihanampaa kuin omat lapset ja niitä on siunaantunut jo kaksi. Lapseni ovat vajaan vuoden ja kaksi vuotta eli kaksi vaippaikäistä talossa. 

Kun mietin millainen äiti olen niin ensimmäinen ajatus oli lihava. Lihoin hiukan jo ennen raskautta ja yritin karistaa ylimääräisiä kiloja salitreenillä 3 kertaa viikossa ja ruokavaliolla. Aiemminkin olin laihduttanut kymmeniä kiloja, mutta nyt kilot tuntuivat istuvan tiukassa eikä saavutukset olleet huikeita. Luulen että ainakin osittain syynä ovat lääkkeeni. Niistä en nyt kirjoita, mutta ehkä joskus myöhemmin. Ennen nuorempana olin hoikahko, vaikka painoindeksin mukaan olinkin välillä normaalipainon ylärajoilla tai ylipainon alarajoilla. Ensimmäisessä raskaudessa lihoin eikä paino pudonnut synnytyksen jälkeen aloituslukemiin. Toisessa raskaudessa lihoin taas ja yht'äkkiä siirryinkin käyttämään koosta S kokoa XL! Painoni pyöri nuorempana jossain luvuissa 58-62 ja nyt en edes tiedä, koska vaakakin on rikki. Viimeksi paino taisi olla jotain 85 kilon luokkaa. Mietin päivittäin painoani, mutta itsekurini ei riitä laihduttamiseen. Ja toisaalta pelkkä laihduttaminen ei riitä vaan pitäisi muuttaa elämäntapoja. Mielelläni painaisin saman verran kuin ennen, mutta se ei ole minulle mikään projekti. Painonlukema ei sinänsä muuttaisi elämääni. Tiedän mitä on olla laiha ja hyväkuntoinenkin eikä se elämänä ole sen kummempaa. Kirjoitan vaikka tästä aiheesta myöhemmin lisää.

Tulen siis varmaankin kirjoittamaan äitiydestä ja lihavuudesta sekä kaikesta mieleen juolahtavasta :) tuotearvosteluja saatan myös kirjoittaa. Ehdotelkaa aiheita.